Vesipitoiset aineet
Vedellä on hyvät lämpöominaisuudet, minkä ansiosta kalorimetrinen mittausperiaate voi osoittaa vahvuutensa ja määrittää virtausnopeuden luotettavasti.
Tällaisissa sovelluksissa aineen turbulenssi ja vaihtelevat virtausnopeudet voivat kuitenkin vaikuttaa mittaustulokseen. Lisäksi voi syntyä saostumia tai biokalvoja, jotka heikentävät lämmönjohtokykyä.
Glykolit ja öljyt
Glykolisuojakalvoilla ja öljyillä on matalampi lämmönjohtokyky kuin vedellä. Aineen tarkka koostumus vaikuttaa näihin fysikaalisiin ominaisuuksiin, minkä vuoksi ko. aineelle tulisi käyttää ainekohtaista ominaiskäyrää. Lisäksi öljyjen viskositeetti muuttuu lämpötilan mukaan ja putken sisällä voi esiintyä lämpötilakerrostumista, mikä on otettava huomioon mittauksessa ja asennuksessa.
Kaasumaiset aineet
Ilman lämmönjohtokyky on hyvin alhainen nestemäisiin aineisiin verrattuna, ja ilma vaatii vastaavasti pidemmän vakautusetäisyyden turbulenssien yhteydessä. Tämän vuoksi nopeat lämpötilavaihtelut ja lämpötilakerrostuminen vaikuttavat voimakkaasti mittaussignaaliin. Ilma on kokoonpuristuvaa ainetta, mikä tarkoittaa, että paine vaikuttaa tiheyteen, joka puolestaan määrittää aineen lämmönjohtokyvyn. Virtausnopeus (m/s) mitataan termisellä virtausperiaatteella, eikä arvoa muunneta standardiolosuhteisiin (Nl/min). Myös mittauskärjen noki- ja kondenssivesijäämät voivat heikentää mittausta.