- Kallistusanturit
- Esittely ja historia
Esittely ja historia
Kytkimestä anturiteknologiaksi
Tiltti- ja kallistusantureiden teknologia on kehittynyt vuosien mittaan yksinkertaisista tilttikytkimistä monimukaisiksi, täysin elektronisiksi antureiksi, joissa yhdistetään useampia tunnistusteknologioita.
Tilttikytkin
Vuosia sitten nämä laitteet eivät olleet vielä antureita vaan pelkkiä kytkimiä, jotka koostuivat pyörivästä pallosta ja sen alapuolella sijaitsevasta johtavasta levystä. Kytkimet oli suunniteltu siten, että riittävällä kallistustasolla pallo siirtyi siihen vaikuttavien ulkoisten voimien ansiosta pois lähtöasemastaan muodostaen sähköisen kytkennän levyyn. Näin syntynyttä signaalia voitiin sitten käyttää kytkintoimintoihin tai indikaattorina.
Tällaisia kytkimiä käytettiin esimerkiksi junien ulkopuolella tunnistamaan poikittaiskiihtyvyyksiä. Kun kytkin ilmoitti kaarteeseen saapumisesta, voitiin aloittaa pyörälaippojen voitelu.
Nestepohjaiset anturit
Yksinkertaisten tilttikytkimien rinnalla nestepohjaiset anturit kasvattivat suosiotaan. Ensimmäistä kertaa tätä teknologiaa voitiin kutsua “tilttianturiksi”.
Vasen: lepoasento, oikea: kallistettu
- Yhteinen elektrodi
- Oikea ja vasen elektrodi (+/-)
- Johtava neste
- Tilttikulma
- Yhteiset kytkennät
Nestetäyttöiset tilttianturit sisälsivät tiivistetyn kapselin sisällä olevaa resistiivistä tai kapasitiivista nestettä. Kun kapseli kallistuu puolelta toiselle, neste virtaa vastaavasti kapselin päästä toiseen, mikä muuttaa sisäisen piirin kapasitanssia, ja siten piirin lähtöä voitiin valvoa suoraan. Signaalia voitiin vahvistaa tai kääntää toiseen lähtöyyppiin. Vaikka nämä anturit pystyivät antamaan tarkkaa ja luotettavaa kallistustietoa monissa sovelluksissa, niillä oli myös useita heikkouksia kuten pitkä vasteaika, tärinäherkkyys ja rajoitettu käyttöikä.