1. Aloitussivu
  2. Aloitussivu
  3. Teknologia

ifm:n virtausantureiden ja -mittareiden mittausperiaatteet

Magneettis-induktiivinen

SM-sarjan virtausmittarin toiminta perustuu Faradayn induktiolakiin. Putkessa virtaava johtava aine aiheuttaa magneettikentän (M) läpi kulkiessaan jännitteen, joka on suoraan verrannollinen virtausnopeuteen (v) tai tilavuusvirtausmäärään. Tämä jännite tunnistetaan elektrodien (E) avulla ja muunnetaan vahvistinyksikössä. Kestävien materiaaliensa ansiosta anturi sopii monille erilaisille aineille. Kenttäolosuhteita varten laitteessa on hyvä suojausluokka ja se on varustettu kestävällä, kompaktilla metallikotelolla.

Mittausperiaate sopii nesteille, joiden johtokyky on vähintään 20 µS/cm. Tyypillisiä johtokykyarvoja ovat tislattu vesi 0,5 µS/cm, juomavesi 50 µS/cm ja suolavesi 50000 µS/cm.


ISO-kalibrointitodistus SM-sarjan virtausmittareille: ZC0052

Vortex-mittausperiaate

Virtaava aine (johtava ja johtamaton vesi) synnyttää mittaputken sisäpintaan integroidun ulkoneman takapuolelle pyörteitä, joiden määrä riippuu virtausnopeudesta. Nämä pyörteet tunnistetaan piezokeraamisen anturin avulla. Jos putken halkaisija tunnetaan, pyörteiden lukumäärä mahdollistaa virtausnopeuden määrittämisen.
Tämä virtausnopeuden mittausperiaate, nimeltään vortex-periaate, on virtuaalisesti riippumaton paineen ja aineen lämpötilan muutoksista.

Sähkömekaaninen mittausperiaate

Virtausanturin toiminta perustuu jousitoimisen männän käyttöön. Mäntä, joka sijaitsee kotelon venttiili-istukassa, nousee virtaaavan aineen voimasta jousivoimaa vasten.
Männän paikkaa valvotaan magneettikenttäanturin avulla ja mittaustulos siirretään lähtöön analogiasignaalina. Virtauksen pienentyessä jousivoima pakottaa männän palaamaan alkuperäiseen asemaansa. Tämä mahdollistaa anturin asennosta riippumattoman asennuksen ja estää samalla takaisinvirtauksen.
Toinen kestävä mekaaninen rakenne (SBT) mahdollistaa käytön korkeissa lämpötiloissa ja vaativissa teollisuusolosuhteissa.

Ultraääneen perustuva mittaus

Ultraäänianturit muodostuvat muuntimista (kuvassa oikealla), jotka lähettävät ja vastaanottavat äänipulsseja, ja heijastimista (kuvassa vasemmalla), jotka ohjaavat pulssit muuntimesta toiseen. Pulssi lähetetään virtaavan aineen läpi ja anturi mittaa sen kulkuajan muuntimien välillä. Sitten pulssi lähetetään takaisin päinvastaiseen suuntaan. Anturi mittaa aikaeron (nanosekuntialueella) ja laskee virtausnopeuden.


ISO-kalibrointitodistus SU-sarjan virtausmittareille: ZC0053

Kalorimetrinen mittausperiaate

SA- ja SI-sarjojen laitteissa on kaksi mittauselementtiä ja lämmönlähde.
Referenssielementti, joka on kiinnitetty 10 mm ylemmäs runkoon, mittaa virtaavan aineen lämpötilan ja sitä käytetään lämpötilakompensoinnissa. Lämpötilaero rungossa sijaitsevaan elementtiin nähden pidetään vakiona siellä sijaitsevan lämmönlähteen avulla. Tämän eron vakiona pitämiseen tarvittava teho on suoraan verrannollinen virtausnopeuteen. Virtausnopeuden nousu lisää lämpöhäviöitä.

SD-sarjan paineilmamittarissa käytetään samaa termistä periaatetta. Toista sen keraamisista mittauselementeistä lämmitetään (mittauselementti) ja toista ei (referenssielementti). Jännite-ero, joka syntyy virtaavan aineen viedessä lämpöä mukanaan, on osoitus virtauksesta.

Standarditilavuusvirtaus (ISO 2533 mukaan) saadaan näin mitattua suoraan.

ISO-kalibrointitodistus SD-sarjan virtausmittareille: ZC0020